Monivuotisten vihannesten siementen kylvö herättää usein paljon kysymyksiä. Mitä tarkoittaa kylmäkäsittely? Pitääkö tämä siemen kylmäkäsitellä vai ei? Miten kylmäkäsittely tehdään? Voiko kylmäkäsittelyn tehdä vielä toukokuussa? Pitääkö siementä käsitellä jotenkin muuten? Pitääkö taimet esikasvattaa sisällä?
Monivuotiset vihannekset ovat perennoja eli monivuotisia ruohovartisia kasveja. Niiden talvehtiva osa on juuristo eli ne kasvattavat joka vuosi uudet lehdet ja versot, jotka lakastuvat syksyllä. Jos mietitään perennojen luonnollista kasvusykliä, saadaan jo viitteitä niiden siementenkin kylvöön. Perennojen siemenet kypsyvät kasvissa loppukesästä tai syksyllä, varisevat maahan ja kostuvat syksyn sateissa. Sen jälkeen seuraa talvi eli muutaman kuukauden kylmä ajanjakso. Keväällä, kun maa sulaa ja ilma lämpenee, maahan varisseet siemenet itävät. Useimmat perennat ovat sopeutuneet tähän vuodenaikojen rytmiin. Niiden siemenet eivät siis ole valmiita itämään vielä syksyllä maahan varistuaan, vaan ne tarvitsevat tietyn pituisen kylmäjakson, jotta siemenlepo purkautuu. Jos siemen itäisi ja taimettuisi jo syksyllä, pieni ja hentoinen taimi kuolisi pakkaseen.
Siementen kylvö syksyllä
Kun halutaan kasvattaa monivuotisia vihanneksia siemenestä, voidaan yksinkertaisesti matkia luontoa: kylvää siemenet jo syksyllä suoraan sinne, missä kasvien halutaan kasvavan. Keväällä ilmojen lämmettyä siemenet itävät ja taimettuvat itsekseen. Jos maassa on monivuotisten rikkakasvien juuria, ne on syytä poistaa tai tukahduttaa ennen kylvöä – juolavehnän seasta on hankala löytää uusia taimivauvoja… Jos pikkutaimet keväällä ovat liian tiheässä, on syytä harventaa taimet sopiville etäisyyksille toisistaan. Maassa on usein yksivuotisten rikkojen siemeniä runsain määrin, joten voi olla hankala tunnistaa kylvettyjä taimia rikkaruohojen taimista. Siksi voikin olla helpompaa kylvää siemenet ensin kylvömultaan.
Toinen vaihtoehto siis on kylvää siemenet syksyllä hajakylvönä astiaan tai ruukkuun kaupasta ostettuun rikkaruohottomaan kylvömultaan ja jättää ruukku ulos talvea ja kylmäjaksoa odottamaan. Kunhan kylvön tekee riittävän myöhään syksyllä, jolloin luonnonkasvit ovat jo siemenensä varistaneet, ei tarvitse murehtia mahdollisista rikkakasvien siemenistä kylvöruukuissa. Keväällä voidaan siis olettaa, että ruukussa kasvavat pikkutaimet ovat varmasti sitä lajia mitä haluttiin. Näin saadaan myös paljon pikkutaimia pieneen tilaan. Tiheästi kasvavasta kylvöastiasta voi keväällä koulia tarvittavan määrän taimia yksittäisiin ruukkuihin. Taimia kannattaa kasvatella yksittäisissä ruukuissa, kunnes juuristo on täyttänyt koko ruukun. Sen jälkeen taimet voidaan istuttaa lopullisille kasvupaikoilleen.
Kylmäkäsittely ulkona keväällä
Aina siemeniä ei kuitenkaan saa vielä syksyllä, ja kun odotettu siemenpussi saapuu kotiin tammi-maaliskuussa, on täysi talvi ulkona ja maa jäässä. Kylmäkäsittely voidaan silti tehdä helposti: laitetaan kosteaa kylvömultaa astiaan tai ruukkuun, kylvetään siemenet hajakylvönä ruukkuun ja pidetään ruukku viikon verran sisätiloissa, jotta siemen kostuu. Sen jälkeen nostetaan ruukku ulos. Jos maassa on lunta, on hyvä haudata kylvös ruukkuineen lumihankeen. Lumi eristää pahimmilta pakkasilta ja lumen alla on yleensä sopiva, noin 0 asteen tuntumassa oleva lämpötila. Myös hyvään kellariin, joka pysyy alle + 4 asteen lämpötilassa, voidaan nostaa ruukut kylmäkäsittelyyn.
Kylmäkäsittely jääkaapissa
Kylvöruukut ja -astiat voidaan nostaa myös jääkaappiin saamaan ”talvi” niskaansa. Tämä saattaa kuitenkin aiheuttaa ristiriitatilanteita perheissä, koska harvalla on niin suuri jääkaappi, että sinne mahtuisi kovinkaan montaa multaruukkua. Muut perheenjäsenet eivät välttämättä myöskään osaa arvostaa multaista ruukkua elintarvikkeidensa vieressä…
Yksi tapa välttää perheriita on sekoittaa siemenet pieneen määrään kosteaa hiekkaa ja lusikoida hiekka Minigrip-pussiin tai vastaavaan. Pieni pussi on helppo sujauttaa jääkaapin kylmimpään nurkkaan, ja pussissa oleva hiekka ei sotke. Pussin yläosaan täytyy aina jättää pieni ilmarako, jotta siemenet eivät mädäntyisi. On syytä tarkkailla myös, että hiekka ei pääse kuivahtamaan. Jääkaapin lämpötila on kriittinen asia: lämpötilan on pysyttävä alle + 4 asteessa riittävän kauan. Monen jääkaappi on liian lämmin, joten investointi luotettavaan lämpömittariin kannattaa.
Sopivan pituisen kylmäjakson päätteeksi siemenet hiekkoineen voidaan kylvää joko suoraan kasvupaikalle ulos tai kylvöruukkuun tai -astiaan. Jos kylvetään isoja, erityisesti puuvartisten kasvien siemeniä, jotka helposti ulos kylvettyinä päätyvät jyrsijöiden suihin, kylmäkäsittely jääkaapissa onkin ehdottomasti turvallisin vaihtoehto.
Mitkä siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn?
Aina ei ole helppo tietää, mikä siemen tarvitsee kylmäkäsittelyn ja mikä ei. Jos on onnekas, siemenpussin kyljessä lukee tämä tieto. Hyvistä asiaa koskevista kirjoista asia myös yleensä selviää, esimerkiksi Monivuotiset vihannekset -kirjan sivuilla 202–205 on taulukko, josta muiden tietojen ohella myös kylmäkäsittelyn tarpeen voi tarkistaa. Usein eri lähteistä saatava tieto on kuitenkin ristiriitaista ja joskus sanotaan myös, että kylmäkäsittely ei ole välttämätöntä mutta parantaa kyseisten siementen itävyyttä.
Jos pää menee pyörälle kaikesta tästä, nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että kaikkien perennoiden siemenet voidaan kylvää jo syksyllä tai kylmäkäsitellä muulla tavoin. Nekin siemenet, jotka eivät välttämättä kylmäkäsittelyä tarvitse, usein hyötyvät siitä. Ainoa poikkeus tästä säännöstä ovat hernekasvien heimon (Fabaceae-heimon) siemenet, jotka usein mätänevät kylmässä. Hernekasvien heimoon kuuluvia monivuotisia vihanneksia on kuitenkin suhteellisen vähän, esimerkkeinä tulee mieleen hernevirna (Vicia pisiformis) ja mukulanätkelmä (Lathyrus tuberosus). Kylvä näiden siemenet siis vasta keväällä herneiden ja papujen tapaan!
Tarvitseeko monivuotisia vihanneksia esikasvattaa sisällä?
Ei tarvitse mutta voi tietysti halutessaan. Itse ajattelen, että monivuotiset vihannekset ovat kasveja, joiden tulee pärjätä meidän lyhyessä ja kylmässä kesässämme vuodesta toiseen, joten en paapo niitä tomaattien tai paprikoiden tapaan. Kun siemen itää ja taimettuu omia aikojaan ulkona eikä ole saanut erityiskohtelua lämpimällä ikkunalaudalla, siemenestä kasvaa roteva ja kestävä taimi, joka on luonnollisessa rytmissä ja sopeutunut tuuliin ja tuiskuihin. Tällöin kasvi pärjää hyvin vuodesta toiseen Suomenkin kesissä.
Jos nyt kuitenkin käy niin, että siemenet taimettuvat ulkona aikaisin keväällä ja toukokuussa tulee ennennäkemätön takatalvi, ulkona olevat pikkutaimet voidaan suojata harsolla. Ensimmäisen kevään jälkeen suojausta ei yleensä enää koskaan tarvitse tehdä. Useimmat monivuotiset vihannekset ovat hyvin kestäviä kasveja, ja ne ovat sopeutuneet meidän lyhyeen ja viileään kesäämme.
Muita vinkkejä monivuotisten vihannesten siementen kylvöön
Ajoitus: Jos teet syyskylvön, malta mielesi! Erityisesti Etelä-Suomessa syksyt ovat usein pitkään melko lämpimiä – tänäkin talvena vielä tammikuussa mittailtiin täällä Turussa yli viiden asteen lämpötiloja. Jos syyskylvää siemeniä, jotka ”eivät välttämättä kylmäkäsittelyä tarvitse mutta usein hyötyvät siitä”, nämä siemenet saattavat taimettua lämpimän syksyn aikana ja lopulta helmikuussa saapuva pakkanen tuhoaa pienet taimet. Lämpötiloja on vaikea ennustaa, mutta kannattaa käyttää maalaisjärkeä ja pyrkiä ajoittamaan syyskylvö ajanjaksoon, jolloin lämpötilat ovat +4 asteen alapuolella lopullisesti.
Kylmäkäsittelyn kesto ei myöskään ole yksiselitteinen. Yleensä perennat tarvitsevat minimissään 2–8 viikon kylmäkäsittelyn, mutta esimerkiksi hertta-aralia (Aralia cordata) vaatii jopa 3–4 kuukauden kylmäkäsittelyn. Liian pitkä kylmäkäsittely ei yleensä ole haitaksi, mutta erityisesti jääkaapissa olevat siemenet saattavat joskus itää pitkän kylmäkäsittelyn aikana, koska jääkaapin lämpötila on plussan puolella. Kannattaakin tarkkailla niitä jääkaapin perukoilla lymyileviä Minigrip-pusseja, ja jos itämisen merkkejä näkyy hiekan seassa, siemenet on kylvettävä saman tien.
Viinirypälerasiat ovat mainioita kylvöruukkuja! Niissä on reiät pohjassa, joten vesi ei kerry ruukkuun hukuttamaan siemeniä, vaikka ruukut olisivat ulkoilmojen armoilla. Niiden kansi myös suojaa pikkutaimia keväällä tuulelta ja pitää kosteuden mullassa eli rasia on kuin minikasvihuone. Rasiat kestävät muutaman käyttökerran, mutta lopulta pakkanen ja UV-säteily rikkovat muovin. Heitä rasia kierrätykseen ennen kuin siitä irtoaa pieniä muovinpalasia luontoon!
Nimikoi kylvökset aina hyvin! Syksyllä luulee muistavansa mitä missäkin purkissa on, mutta keväällä tämä tieto on takuulla pyyhkiytynyt pois mielestä. Pienistä siementaimista voi olla todella vaikea tunnistaa lajia, joten talvenkestävä nimilappu on kullanarvoinen. Itse käytän näitä valkoisia muoviliuskoja, joihin kirjoitan lajinimen lyijykynällä. Tussi- ja mustekynäkirjoitus yleensä haalistuu ja häviää talven aikana, mutta lyijykynä pysyy. Lyijykynätekstin voi myös kumittaa ja käyttää muoviliuskan uudelleen.
Jotkut, erityisesti kovakuoriset siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn lisäksi myös muuta käsittelyä. Esimerkiksi euroopanmerikaalin (Crambe maritima) siemenessä, joka on tarkoitettu kellumaan merivedessä ja leviämään veden mukana uusille kasvupaikoille, on kova siemenkuori, joka ei läpäise vettä kovinkaan helposti. Kuiva siemen idä. Merikaalin siemenen kuori onkin rikottava jollakin konstilla ennen kylvöä, jotta kosteus pääsee siemeneen. Lue lisää merikaalin lisäämisestä blogistani täältä.
Jotkut siemenet vaativat lämpöjakson ennen kylmäjaksoa. Tällainen on esimerkiksi suosittu karhunlaukka (Allium ursinum). Karhunlaukka on varhain keväällä kasvuun lähtevä ihana monivuotinen sipulikasvi. Sen kasvukausi on lyhyt ja se kypsyttää siemenensäkin yleensä jo heinäkuussa. Kun siemenet varisevat heinä-elokuussa, ne saavat ensin niskaansa loppukesän kostean lämmön ja vasta sen jälkeen talven kylmyyden. Karhunlaukan siemenille onkin annettava ensin elokuuta muistuttava lämpöjakso ja vasta sitten talvea muistuttava kylmäjakso.
Käytä tuoreita siemeniä. Joidenkin lajien siemenet saattavat säilyä itämiskykyisinä vuosikymmeniä, mutta toiset säilyvät vain joitakin kuukausia. Esimerkiksi edellä mainitun karhunlaukan, ihanan aromaattisen saksankirvelin (Myrrhis odorata) ja salaattinakin herkullisen mustajuuren (Schorzonera hispanica) siemenet menettävät itävyytensä muutamassa kuukaudessa, joten ne kannattaakin kylvää heti syksyllä. Jos säilytät minkä tahansa kasvin siemeniä seuraavaan vuoteen tai pidemmälle, varastoi ne aina kuivassa paikassa huoneenlämmössä tai viileämmässä.
Maatarhurin verkkokaupassa on myynnissä muutamien monivuotisten vihannesten lajien viime kesänä ja syksynä kerättyjä siemeniä. Kaikki siemenet on tuotettu omassa puutarhassani, joten nämä kasvit sopivat hyvin Suomen oloihin. Siemenpussin kyljessä kerrotaan, jos kyseinen laji vaatii kylmäkäsittelyn.
Lisää monivuotisista vihanneksista, niiden lisäämisestä, kasvattamisesta ja käytöstä voi lukea Monivuotiset vihannekset -kirjasta. Tilaa siemenet ja kirja täältä.
