Termi metsäpuutarha on samaan aikaan sekä hyvin informatiivinen että oikeastaan hieman harhaanjohtava. Sana puutarha kertoo, että kyseessä on ihmisen aikaansaama ja hoitama suunniteltu kokonaisuus, joka voi sisältää lähes mitä vaan, vaikkapa yksivuotisia kasveja, perennoja ja puuvartisia kasveja. Sana metsä taasen viittaa luonnontilaiseen, enimmäkseen monivuotisista kasveista koostuvaan monikerroksiseen kasvi- ja eliöyhteisöön, joka ei tarvitse ihmisen läsnäoloa kukoistaakseen. Metsäpuutarha on näiden yhdistelmä: ihmisen suunnittelema, aikaansaama ja hoitama, enimmäkseen monivuotista hyötykasveista koostuva monimuotoinen ja monikerroksinen puutarhakokonaisuus, johon pyritään luomaan kasvien väleille mahdollisimman paljon hyödyllisiä vuorovaikutussuhteita siten, että puutarha lopulta hoitaa itse itsensä – ihan kuten metsäkin tekee. Dave Jacke tiivistää hienosti metsäpuutarhan idean kirjassaan Edible Forest Gardening: se on ruoan kasvattamista KUTEN metsä sen tekisi, ei siis ruoan kasvattamista metsässä.
Sana satoisa metsäpuutarhan edessä tarkoittaa, että kyseisen puutarhan ensisijainen tarkoitus on tuottaa meille ihmisille monenlaisia satoja. Metsäpuutarhaan valitaan siis kasveja, joita voimme ja haluamme hyödyntää jollakin tavalla. Tyypillistä metsäpuutarhan satoa ovat tietysti marjat, hedelmät, pähkinät, monivuotiset vihannekset, juurekset ja yrtit, mutta niiden lisäksi metsäpuutarhasta voidaan omien kiinnostusten ja tarpeiden mukaan korjata vaikkapa värjäykseen käytettäviä kasveja, polttopuuta, lääkinnällisiä kasveja, sieniä, kuitukasveja tai mahlaa. Tällaisesta puutarhasta käytetään usein myös termejä syötävä metsäpuutarha tai ruokametsä, mutta syötävien satojen lisäksi sieltä voidaan saada paljon muitakin satoja.
Tropiikissa metsäpuutarhoja on ollut tuhansien vuosien ajan, ja metsäpuutarhat ovat edelleen merkittävässä roolissa ruokaturvan kannalta esim. Indonesiassa. Robert Hartin katsotaan tuoneen metsäpuutarhan idean lauhkealle vyöhykkeelle. Hän perusti 500-neliöisen metsäpuutarhansa Englannin Shropshireen 80-luvulla ja kasvatti siellä ruokaa itselleen ja veljelleen. Hartin inspiroivaa esimerkkiä ovat sittemmin seuranneet lukemattomat muut lauhkean vyöhykkeen metsäpuutarhurit Euroopassa ja Amerikassa. Lauhkean ja viileän vyöhykkeen syötävä metsäpuutarha poikkeaa tietysti tropiikin puutarhoista huomattavasti. Täällä valon määrä on vähäisempi, joten metsäpuutarhat muistuttavat sademetsän viidakkomaisen puutarhan sijaan pikemminkin savannia tai metsänreunaa.
Suomen satoisat metsäpuutarhat ovat verrattain uusia, mutta kiinnostus niitä kohtaan on maassamme tällä hetkellä suurta, ja uusia metsäpuutarhoja nouseekin kuin sieniä sateella. Naapurissamme Ruotsissa metsäpuutarhabuumi on viime vuosina pyyhkäissyt yli koko kuningaskunnan: tuhansia ja tuhansia kotipihojen nurmikkoaavikoita on muutettu satoisiksi metsäpuutarhoiksi, lukuisien kaupunkien julkisiin puistoihin on rakennettu kaikille avoimia ruokapuistoja ja moniin kouluihin ja päiväkoteihin on perustettu pedagogisia metsäpuutarhoja. Trendit meille saapuvat usein länsinaapurista, joten eiköhän sama ilmiö ole odotettavissa Suomessakin pian!
Miten satoisa metsäpuutarha sitten eroaa tyypillisestä suomalaispihasta, jossa kasvaa omena- ja luumupuita, herukoita, vadelmia ja penkillinen perennoita nurmikon ympäröimänä? Itse asiassa perinteinen suomalainen omakotitalon puutarha ei ole kovin kaukana metsäpuutarhasta, ja sen muokkaaminen enemmän satoa tuottavaan muotoon ei ole erityisen vaikeaa. Tarvitaan vain jonkin verran oikeanlaista suunnittelua sekä ymmärrystä kasvien välisistä vuorovaikutussuhteista ja siitä, miten kasvit kasvaessaan muuttavat kasvupaikkaansa.
Tyypillisen suomalaispihan maanpeitekerroksen muodostaa hoidollisesti varsin vaativa nurmikko. Nurmikko edellyttää viikoittaista leikkuuta, säännöllistä lannoittamista ja kastelua hellejaksoina. Joku saattaa kokea takuulla nurmikkoon ilmestyvän voikukankin häiritseväksi ja rehkiä ankarasti sen poistamiseksi. Nurmikko ei ole kovinkaan tuottoisa – toki monilajisella nurmella saattaa kasvaa apilaa, voikukkaa, nurmitädykettä, niittyhumalaa ynnä muita hyödyllisiä kasveja, jotka – jos ruohonleikkaaja on ollut laiska – saattavat päästä kukkimaan ja tarjoamaan ravintoa pölyttäjille. Heinäkasveja me ihmiset sen sijaan emme voi hyödyntää juuri mitenkään, ja niiden juuristot ovat varsinaisia ravinnesyöppöjä hedelmäpuiden alla. Säännöllisesti leikattavan nurmen juuristo kasvaa myös hyvin tiheäksi ja saattaa muodostaa veden imeytymistä ja kaasujen vaihtumista haittaavan tiiviin maton maan pintakerrokseen. Metsäpuutarhuri siis pyrkii minimoimaan nurmen määrän. Puutarhan käytävillä nurmi tosin voi olla perusteltu ratkaisu, sillä nurmi kestää hyvin kävelyä.
Tavallisella suomalaispihalla ei yleensä ole juurikaan ajateltu kasvien kerroksellisuutta, joka on yksi tyypillisimmistä metsäpuutarhan tunnusmerkeistä. Isojen puiden eteläpuolella mahtuu kasvamaan matalampia puita ja pensaita, ja niiden ympärillä olevat alueet voidaan nurmikon sijaan kattaa monivuotisilla vihanneksilla ja pölyttäjiä hyödyttävillä kukilla. Suomen ilmastossakin on lukuisia köynnöksiä, jotka voivat kasvaa puiden oksistossa tai verkkoaidoissa ja hyödyntää tilan sadontuotantoon kolmiulotteisesti. Kerroksellisuutta on myös satoajan ”kerrostaminen”: valitaan lajit ja lajikkeet niin, että satoaika on mahdollisimman pitkä ja sato monipuolista. Hyvin suunnitellun metsäpuutarhan sato kerätään pitkän ajan kuluessa, parhaimmillaan Etelä-Suomessa satoa saadaan maaliskuusta joulukuuhun.
Kasvien väliseen vuorovaikutukseen ja ravinteiden kiertoon voidaan yleensä myös uhrata hieman enemmän aikaa ja vaivaa kuin perinteisillä suomalaisilla pihoilla on tehty. Löytyisikö sopivia typensitojakasveja, jotka toisivat tätä elintärkeätä kasviravinnetta puutarhaan ilman ihmisen vaivannäköä? Voisiko puiden alla kasvaa kaliumia syvistä maakerroksista maan pintakeroksiin kuljettavaa raunioyrttiä, joka on myös koristeellinen ja erinomainen mesikasvi kukkiessaan? Voisiko puutarhan pohjoispuolelle istuttaa marjoja tai hedelmiä tuottavia tuulensuojapuita tai -pensaita torppaamaan kylmät pohjoistuulet ja saada aikaan edullisempi pienilmasto aroille kasveille? Mitä, jos lehtiä ei syksyllä haravoitaisikaan jätesäkkeihin vaan ruokittaisiin niillä puutarhan maata, joka puolestaan antaa kasveille kaiken niiden tarvitseman? Voisiko hedelmäpuiden leikkuujätteet kaatopaikalle raijaamisen sijaan silputakin omalla pihalla ja hyödyntää silpun katteena puutarhassa?
Perennapenkissäkin voisi koristekasvien sijaan tai ohella kasvattaa syötäviä perennoja ja mettä tuottavia kukkia. Myös syötävä perennapenkki voi olla kaunis, näyttävä ja pitkään kukkiva. Nykyiset yksi- ja monivuotiset koristekasvit on usein jalostettu pelkästään näyttävyyttä ajatellen, ja useinkaan niissä ei ole mitään tarjolla pölyttäjille tai muille hyötyhyönteisille. Mutta yllätyksiäkin omasta vanhasta perennapenkistä voi löytyä – tiesitkö, että esimerkiksi hyvin yleiset suomalaispihojen koristeperennat malvat ja kuunliljat ovat syötäviä?!
Pihan omaa tuholaistorjuntapotentiaalia on varmasti myös mahdollista kasvattaa. Perennojen varret kannattaa syksyllä jättää talventörröttäjiksi puutarhaan hyönteisten talvehtimispaikoiksi. Puutarhan tuholaisia syövien petohyönteisten isäntäkasveja voidaan istuttaa vähän kaikkialle. Jos johonkin puutarhassa saisi sijoitettua lammen, johon kerätään sadevettä, hoituisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ilmainen klooriton kasteluvesi ja paratiisi sammakoille ja sisiliskoille, jotka puolestaan syövät puutarhassa rouskuttelevia etanoita.
Monimuotoinen ja monikerroksinen metsäpuutarha on kestävä tauteja, tuholaisia ja ilmastonmuutoksen aiheuttamia sään ääri-ilmiöitä vastaan. Se sitoo hiiltä ilmakehästä maaperään ja lisää omalta osaltaan luonnon monimuotoisuutta. Se skaalautuu ja voi olla mitä tahansa pienistä rivitalopihoista useiden hehtaarien viljelmiin. Se on kaunis ja rauhoittava paikka, jossa puutarhurikin tuntee olevansa osa luonnon suurta kokonaisuutta.
Paljon lisää metsäpuutarhoista, niiden suunnittelusta, ylläpidosta ja Suomeen sopivasta lajistosta juuri suomeksi ilmestyneestä Philipp Weissin ja Annevi Sjöbergin kirjoittamasta mahtavasta kirjasta Satoisa metsäpuutarha: Kasvata syötävää kaikkialla. Tilaa oma kappaleesi Maatarhurin verkkokaupasta! Lue lisää kirjasta tästä.
