Moni ajattelee, että permakulttuuri on kokoelma näppäriä puutarhaniksejä, mutta oikeasti permakulttuuri on ekologiaan perustuva suunnittelumenetelmä. Sitä toki sovelletaan usein puutarhoihin, mutta permakulttuurin avulla voidaan suunnitella lähes mitä vaan omavaraisesta ruoantuotannosta, liiketoiminnasta ja rakentamisesta ihmisyhteisöjen toimintaan tai vaikkapa oman elämän hallintaan. Permakulttuuri on syvällinen ekologinen filosofia ja se tarjoaa kestäviä ja eettisiä ajattelun työkaluja. Permakulttuuri tekee meistä aktiivisia toimijoita, jotka ottavat vastuun elämästään ja toiminnastaan omiin käsiinsä.
Suunnittelu on olennainen osa permakulttuuria – siis olemassa olevien asiaintilojen parantaminen. ”We are all designers”, kuuluu yksi permakulttuurin periaatteista. Olemme siis kaikki suunnittelijoita. Voimme käyttää aivojamme, aistejamme ja luoda yhteyksiä asioiden välille. Pyrkimyksenä on saadaa aikaan kestäviä ja itse itsensä uudistavia järjestelmiä.
Permakulttuurin perustana, ”kivijalkana”, on etiikka: huolenpito maasta, huolenpito ihmisistä ja reilu jako. Jos näitä kolmea näkökulmaa ei ole huomioitu, kyseessä ei ole permakulttuuri. Etiikan lisäksi suunnittelua ohjaa joukko erilaisia periaatteita. Suunnittelutyökalujen avulla suunnitteluprosessi saadaan sujuvaksi, itse itseään arvioivaksi ja parantavaksi.
Katsotaan permakulttuurin kivijalkaa eli etiikkaa hieman lähemmin. Huolenpito Maasta (Earth Care) tarkoittaa sekä jalkojemme alla olevasta ekosysteemistä (eli maasta) huolehtimista että koko maapallosta (eli Maasta) huolehtimista. Meidän tulisi jättää tämä planeetta ja sen ekosysteemi tuleville sukupolville paremmassa kunnossa kuin sen saimme. Amerikan alkuperäisasukkaille maan omistaminen oli vieras ajatus; heidän mukaansa maa on meillä vain lainassa lapsiltamme. Kohtelisimmekohan planeettaamme paremmin, jos ajattelisimme sen olevan laina lapsiltamme, lastenlapsiltamme ja lastenlastenlapsiltamme?
Huolenpito ihmisistä (People Care) on helppo ymmärtää mutta ei välttämättä aina helppo toteuttaa. Tekemisemme ja tekemättä jättämisemme ei saa vahingoittaa ympärillämme olevia ihmisiä eikä ihmisyhteisöjä. Myös oman itsen henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista on huolehdittava. Meillä rikkaissa länsimaissa tämä ei yleensä tarkoita lisääntyvää materialistista kulutusta – materiaa meillä on liikaakin, ja sen vähentäminen voi usein olla huolenpitoa ihmisistä.
Reilua jakoa (Fair Share) on ajateltava sekä paikallisesti että globaalisti. Maapallon resurssit ovat rajalliset, ja kenelläkään ei ole oikeutta rohmuta niitä itselleen määräänsä enempää. Jos olet saanut enemmän kuin tarvitset, jaa se niille, joilla ei vielä ole. Meille tyrkytetään jatkuvasti huonolaatuista ja halpaa tavaraa, josta kannattaa uskaltaa kieltäytyä ja jättää turhan romun valmistamiseen tarvittavat resurssit parempaan ja kestävämpään käyttöön. Nykyisin reilusta jaosta puhutaan usein myös huolenpitona tulevaisuudesta (Future Care). Kun maapallon rajalliset resurssit jaetaan tasaisesti, meillä ja lapsillamme on hyvä tulevaisuus edessämme.
Kaksi australialaista ekologia, Bill Mollison ja David Holmgren, kehittivät permakultuurin konseptin 70-luvulla. He tarkkailivat luonnollisia ekosysteemejä, niiden toimintaa, rakennetta ja lainalaisuuksia. Permakulttuuri on paljon velkaa myös alkuperäiskansoille, joiden tavasta elää harmoniassa luonnon kanssa ja olla vain yksi laji muiden joukossa ilman tarvetta hallita muita, Mollison ja Holmgren saivat inspiraatiota. Joskus tuntuu, että meillä Suomessa permakulttuurista voisi usein käyttää myös termiä maalaisjärki: näinhän meidän mummokin tämän aina teki! Vaikka permakulttuurin juuret ovat Australiassa, sen etiikka ja periaatteet ovat universaaleja. Strategiat ja tekniikat sen sijaan vaihtelevat alueittain.
Permakulttuuri tulee alun perin sanoista permanent ja agriculture eli pysyvä tai kestävä maatalous, mutta se on myöhemmin laajentunut kattamaan kaiken ihmistoiminnan. Sen nykyinen määritelmä voisikin olla kestävä/pysyvä kulttuuri.
Kun permakulttuurin etiikan ja periaatteet omaksuu ajatteluunsa, ne tulevat helposti ja nopeasti mukaan arkeen. Jokapäiväisiä valintoja huomaa punnitsevansa etiikan näkökulmista: ostan luomutuotteen, koska se on huolenpitoa maasta, ostan lähituotteen, koska se on huolenpitoa lähellä olevista ihmisistä, ostan Fair trade -merkillä varustetun tuotteen, koska se takaa elannon eli rahan reilun jakautumisen myös kolmansissa maissa työskenteleville ihmisille. Kun menen polkupyörällä töihin, pidän huolta sekä maapallosta että itsestäni ja jätän resursseja muille, myös tuleville sukupolville.
