Euroopanmerikaali (Crambe maritima) on mielestäni yksi monikäyttöisimmistä ja parhaista monivuotisista vihanneksista. Se on suurikokoinen, kaunis ja näyttävä kasvi ihanine sinivihreine lehtineen ja runsaine valkoisine kukintoineen, joten sitä voidaan käyttää perennapenkissä koristekasvinakin. Sen kaikki osat – versot, lehdet, kukkavarret, kukat, siemenet eli lidut ja juuret – ovat syötäviä. Lehtiä voidaan käyttää lehtikaalin tapaan, kukkavarsia parsakaalin tapaan ja kukat kruunaavat salaatit. Merikaali tuottaa satoa jo varhain keväällä ja alkukesästä, ja satokausi jatkuu pitkälle syksyyn. Lisäksi sen kauniit valkoiset kukat tuoksuvat ihanan hunajaiselle ja houkuttelevat pölyttäjiä. Suotuisalla paikalla kasvaessaan merikaali saattaa elää useita vuosikymmeniä. Eikö siis joka pihassa pitäisi kasvaa merikaali jos toinenkin!
Merikaali ei kuitenkaan ole kaikista helpoin monivuotinen vihannes. Jotkut monivuotiset vihanneksethan kasvavat ihan itsekseen vähäravinteisessa maassa valo-olosuhteiltaan heikoissa puutarhan nurkissa, mutta merikaali vaatii hiukan prinsessamaista huolenpitoa kasvaakseen pihan kuningattareksi. Merikaali kasvaa luonnonvaraisena Suomen etelä-lounaisrannikolla hiekkarannoilla, joten puutarhassakin se viihtyy täydessä auringossa kevyessä ja läpäisevässä hiekkamaassa. Savimaassakin sen saa kyllä menestymään aivan mainiosti, kunhan maan läpäisevyyttä parannetaan lisäämällä orgaanista ainesta maahan ja huolehditaan, ettei vesi jää syksyllä ja talvella seisomaan merikaalin juuristoalueelle. Savimaassa kunnon kohopenkki on siis suositeltava. Merikaaliakin saattavat vaivata kaikki kaalikasvien lukuisat tuholaiset. Runsaina kirppavuosina sen lehdet saattavat olla kirppojen rei’ittämät, mutta vakiintuneet merikaalit kestävät tuholaisten hyökkäykset hyvin ja tekevät yleensä syksymmällä uudet, virheettömät lehdet.
Vakiintumisvaiheessa eli ensimmäisen vuoden tai kahden aikana rikkaruohot on syytä kitkeä merikaalin ympäriltä. Myöhemminkin se kärsii voimakkaasti kilpailevista kasveista. Samanlaisissa olosuhteissa viihtyvät matalat ajuruohot eli timjamit näyttävät olevan hyviä maanpeitekasveja merikaalin ympärillä. Etanat ja kotilot pitävät merikaalista lähes yhtä paljon kuin me ihmiset, joten erityisesti syksyllä merikaalin lehdet saattavat mennä parempiin suihin, jos kasvin ympärillä on paljon muuta kasvillisuutta tai kosteutta pidättäviä katteita, joissa nilviäiset voivat piileksiä.
Merikaalin kasvatus vaatii siis hieman enemmän vaivannäköä kuin helpoimpien monivuotisten vihannesten kasvatus, mutta lopputulos on kyllä kaiken vaivan arvoista. Merikaalin lisääminen sen sijaan onkin sitten ihan oma tarinansa! Herneen näköisiä siemeniä on jo onneksi saatavilla monista siemenliikkeistä, mutta siemenen itäminen vaatii pientä suostuttelua. Koska merikaali on merenrantakasvi, se lisääntyy luontaisesti siten, että merivesi kuljettaa kelluvia siemeniä uusille rannoille. Siemen on itse asiassa suojassa kovan kuoren eli lidun sisällä, ja jotta siemen kostuisi ja voisi itää, lidun on rikkouduttava. Lidun on kuitenkin kestettävä pitkäkin ajelehtiminen merivedessä, joten se ei rikkoudu kovin helposti. Jos siemenen lituineen kylvää syksyllä, syksyn kosteus ja talven pakkaset saattavat rikkoa kovan kuoren, jolloin siemen pääsee itämään keväällä. Joskus tämä vie kuitenkin kaksikin vuotta. Helpompi ja varmempi tapa on rikkoa siemenkuorta mekaanisesti joko hiomalla sitä varovasti viilalla tai napsaisemalla siihen pieni reikä vaikkapa puutarhasaksilla. Tämän jälkeen vielä muutaman viikon kylmäjakso parantaa siemenen itävyyttä.
Kun nyt tämän erikoisoperaation jälkeen saatiin yksi tai kaksi siementä itämään ja yksi tai kaksi merikaalin tainta kasvamaan ja vakiintumaan, sen jälkeen uusien merikaalin taimien tuottaminen onkin lastenleikkiä – merikaalia on nimittäin äärimmäisen helppo lisätä juuripistokkaista! Monia kasveja voidaan lisätä ottamalla pätkä juurta ja istuttamalla juurenpätkä ruukkuun tai suoraan uudelle kasvupaikalle. Hiukan yllättäen muutoin hieman kranttu merikaali on varmasti yksi nopeimmin juuripistokkaasta lisättävä kasvi – huomattavasti nopeampi kuin esimerkiksi jotkut hyvin kestävät ja helpot kasvit, kuten voikukka, piparjuuri tai raunioyrtti. Ihan nuoresta merikaalista ei juuripistokkaita kannata ottaa, sillä kasvin on saatava vakiintua kunnolla ja kasvatettava elinvoimainen juuristo ensimmäisinä vuosina, jotta siitä todella tulee monivuotinen. 2–3-vuotiasta taimista juuripistokkaita voidaan jo ottaa.
Juuripistokkaita kannattaa ottaa varhain keväällä heti maan sulettua merikaalin sivujuurista. Kasvin keskellä kasvavat isot pääjuuret jätetään koskematta. Noin kahden sentin pätkä juurta riittää pistokkaaksi hyvin. Itse laitan pistokaspätkät sikin sokin melko matalaan astiaan kosteaan multaan sisätiloihin. Kun mullasta alkaa näkyä kasvua, siirrän pistokkaat yksitellen ruukkuihin. Pistokas kasvattaa ensin lehtiä ja myöhemmin juuria. Se siis laitetaan ruukkuun siten, että lehtiä kasvattava pää tulee ylöspäin. Ei haittaa, vaikka pistokas olisi vaakatasossa ruukussa – lehdet osaavat lähteä kasvamaan ylöspäin ja juuret alaspäin – mutta ylösalaisin olevan pistokkaan kasvu on hidasta. Joku varmasti osaisi kertoa sellaisestakin pistokkaasta, joka ei vielä kasva, miten päin se tulisi istuttaa, mutta itse en tätä vielä ole hiffannut. Yhtä kaikki, tälläkin menetelmällä pistokkaista saa helposti paljon hienoja uusia taimia.
Tänä keväänä kaivoin euroopanmerikaalin juuripistokkaita täällä Turussa maanantaina 15.4. Ensimmäiset pistokkaat alkoivat kasvaa sisällä jo keskiviikkona 17.4.! Ruukutin ne, ja nyt sunnuntaina 21.4. ne näyttävät tältä:
Muut pistokkaat alkoivat näyttää elonmerkkejä eilen lauantaina 20.4. – siis alle viikko maastakaivuun jälkeen. Tästä kuvasta toivottavasti näkyy, kuinka pistokkaan päästä alkaa puskea hentoa vihreää kasvua eli lehtiä. Tässä vaiheessa pistokkaan voi jo ruukuttaa.
Kasvattelen näitä ruukuissa sisällä tai kasvihuoneessa, kunnes ruukku on läpijuurtunut. Läpijuurtuneet taimet voidaan karaisun jälkeen istuttaa lopullisille kasvupaikoilleen jo alkukesästä. Tällöin ne ehtivät kasvattaa rotevan juuriston ennen talvea ja näyttävistä ja herkullisista merikaaleista voidaan nauttia toivottavasti monta vuosikymmentä!
Lisää tietoa merikaalista ja noin 60 muusta monivuotisesta vihanneksesta löytyy kirjasta Monivuotiset vihannekset, joka on ostettavissa Maatarhurin verkkokaupasta!
